Pou nimeltä Hupso

Tässä meidän lemmikki. Siitä ei tarvitse maksaa lisämaksua hotellissa. Se ei vie tilaa autossa. Lapset viihtyvät sen kanssa, enkä ole kertaakaan joutunut muistuttamaan sen hoitamisesta. (Tosin olen sen tuhannen kertaa joutunut komentamaan, että lopettavat sen ylenpalttisen hoitamisen...) Lemmikki ei maksanut yhtään mitään ja on hyvin hiljainen. Sopii myös allergiaperheisiin.

(Itsestään selvästi mukavaa automatkustusviihdettä toki myös.)

Pou kasvoi nopeasti vauvasta aikuiseksi, mutta jaksaa yhä leikkiä. Sen kanssa mennään kastelemaan ulos kukkia, sen kakka pitää muistaa siivota (tai sitten seitsemänvuotiaan logiikalla niitä on joskus myös hauska kerätä...) ja sitä pitää ruokkia.

Poulle voi ostaa vaikka mitä: vaatteita, eläinpukuja, ripsiä, peruukkeja, hattuja, silmä- tai aurinkolaseja, tarratatuointeja, tapetteja, palloja, saippuoita ja tietysti ruokaa ja lääkkeitä. Shoppailtavaa on vaikka kuinka paljon, mutta hei, ei haittaa, siihen käytetään vain Pou-rahaa!

Pelaamalla saa leikkirahaa ostoksia varten ja ennätyksiä rikkomalla saa avattua lukittuja esineitä, esimerkiksi ninja-puvun. Pelit ovat helppoja - eli koukuttavat ihan kiitettävästi. Niin, minuakin... :D

Onhan se Pou nyt aika suloinen... Ja paljon lapsiystävällisempi versio vanhasta Tamagotchista, tämä kun pysyy hengissä, vaikka sen välillä unohtaisikin oman onnensa nojaan. Vähän lääkettä ja hoivaa, niin tulee Pou taas kuntoon. Erittäin hyvä lemmikki, siis.

Seikkailupäivä saaressa

Pitkällisen juupas-eipäs-väännön jälkeen päätimme testata Väskin seikkailusaaren Naantalissa. Saarta suositellaan etenkin kouluikäisille. Koska juniorimme on tulisieluinen viisivuotias, jolla on pohjaton itseluottamus ja olematon kyky selviytyä pettymyksistä, lähdimme hiukan pelonsekaisin tuntein matkaan. Reissu ei olisi kuitenkaan voinut paremmin onnistua, ihastuimme kaikki saareen ja varmasti uusimme seikkailumme ensi kesänä.

Väskin nettisivut ovat oikein hyvät: siellä on kartta, jossa saaren kaikki 21 rastia on esitelty. Tämä auttoi meitä arvioimaan, kuinka sopivia rastit ovat lapsille. Koska tehtäviä on enemmän kuin uskoimme lapsilla olevan kärsivällisyyttä, ajattelimme, että vaikeimmat rastit voi jättää väliin. Pari rastia jätimmekin suorittamatta, mutta emme kyllä lasten kärsimättömyyden takia, vaan koska aika ei ihan tahtonut riittää. Saarelle kannattaakin lähteä koko päiväksi - ekalla botskilla seikkailemaan ja vimpalla takas.

Melkein perillä.

Vaijeritornista labyrintin suuntaan.

Sydänten laskemista labyrintissa. Ihq <3

Puhalluspillillä pääkalloon.

Palikat pinoon.

Puolivälin pysähdyspaikka.

Vuohenmaitoa!

Kalliokiipeilyä.

Maisemia huipulta.

Loppu häämöttää.

Päivä oli kyllä +27 asteen helteessä aikamoinen pläjäys ja juomaa kului. Nappivalinta olisi lämmin mutta pilvinen päivä. Tehtäviä oli riittävästi tyyliin jokaiselle jotakin, ei sitä kai niin kulmat kurtussa tarvi kaikkea suorittaa. Puolivälin pysähdyspaikka tuli tarpeeseen, siellä oli kiva ihmetellä eläimiä, käydä uimassa, grillailla eväitä, askarrella ja samalla tehdä paikalle siroteltuja tehtäviä.

Meidän kokemus oli tällainen:

Paras tehtävä: kalliokiipeily.

Lällyin tehtävä: palikoiden pinoaminen torniksi.

Liian vaikeaa: jousiammunta ja puhalluspilli.

Liian tylsää: tilavuuden arviointi.

Aikuisten mielestä hauskinta: vaijeriliuku (ja evästauko, heh).

Tyhmintä ihan kaikkien mielestä: etuilevat lapset, joiden vanhemmat eivät vaivaudu puuttumaan (tai halua puuttua) jälkikasvunsa ylenpalttiseen intoon.

Vaatetus: metsässä rymyämiseen sopivat, jalkaan ehdottomasti lenkkarit.

Muu varustus: juomapullo rokkaa ja syötävää saa ostaa kotieläinpihan kahviosta, mutta valikoima on suppea. Varsinkin jos on erikoisruokavalioita tai erikoisnirsoilua, kannattaa pakata omat eväät.

Uimaranta: on varsin jees, matala hiekkaranta.

Yllättävästi huomasin manaavani saaren liian vähäistä kaupallisuutta, kun reikäpäisyyttäni unohdin lasten kesähatut kotiin ja jouduin ensi töikseni saarella shoppailurastille. Poika oli tyytyväinen (omasta mielestäni susirumaan) armeijakuosiseen huiviinsa, tyttö joutui pakotettuna kietomaan päähänsä mustan huivin. Ja minähän olisin kaivannut suurempaa hattuvalikoimaa! :D No, mutta hyvä siis, että kerrankin näin päin. Tämä saari menisi kyllä krääsästä ja rihkamasta pilalle.

Ihanan erilainen kesäkohde!

ABC, Apsi laulelee...

...häntää heiluttaa ja kavereille huutaa: jee jee jee!

Huoltoasema, juu, ihan totta. Tuo jokaisen risteyksen raivostuttava, oranssi möhkäle ja monen iiiiii kova pissahätä -hetken pelastus. Niin täynnä vihaa ja rakkautta tuota ympäri Suomen sikiävää ketjua kohtaan, että oksat pois.

On se nyt niiiiiin raivostuttavaa, kun joka kylässä on samanlainen pytinki, josta saa samanlaista safkaa, kaikki persoonallisuus on karsittu ja ihanat pikkukuppilat kuolevat. Nyyh.

Mutta on se kyllä niin loistava, kun vessaan pääsee nopeasti, ruokaa saa mihin kellonaikaan tahansa, ruoka on just sitä ranskis-lihapallero-höttöä, jota parhaassa gourmet-iässä olevat lapsukaiset eniten arvostavat, jätskitikunkin saa jälkkäriksi ja leikkipaikka on ihan satavarmana, niin muksut saavat promillen tuhannesosan energiastaan purettua.

Tässä ABC:n piha Lohjalla.