Kauppakeskus Tuulonen

Siellä missä valtatiet 10 ja 12 risteävät, jököttää kauppakeskus Tuulonen. Meille kätevästi matkan varrella, ja täällä tuleekin poikettua aina kerran pari vuodessa.

Tuulosessa on vaikka mitä: Onur-kebula, ABC leikkipaikkoineen, ulkoleikkipaikka ja Tarjoustalo ja Voglia ja S-market ja muuta. Niin, ja Lammin sahdin myyntipiste (olisiko ollut juuri siellä kebab-paikassa), ken tätä Päijät-Hämeen tarjoamaa maailman ykköskauheinta kuraa haluaa maistella.

Joka kerta täällä käydessämme on kauppakeskus hieman muuttunut, osa myymälöistä lopettanut ja uusia tullut tilalle. Isoimmat liikkeet pitävät pintansa. Tällä kertaa ilahdutti Vapaa-ajan Tuulonen, jossa lapsille oli mini-karting-mahdollisuus (tai mitä nuo tuollaiset miniminiautot nyt ovatkaan). Minigolfiakin olisi ollut tarjolla, vaan eipä lähdetty sitä nyt pelaamaan. Aukioloajat kyllä kannattaisi tsekata etukäteen, meillä kun ensimmäisellä yrittämällä kävi niin, että tuijotettiin lasin läpi viisi minuuttia aikaisemmin suljettua "formularataa". Voi itku ja harmi.

 Autot toimivat euron kolikoilla, yhdellä rahalla sai ajeltua muutaman kierroksen. Toisen kierroksenkin nuo toki halusivat, vaan kun ei ollut enempää sopivia kolikoita taskun pohjalla. Onneksi samassa luukussa oli myös täysin ilmainen autopeli, jes! Sitä sitten rallia ajamaan koko perhe. Tyhmä peli, minä hävisin. :D

Oma sijoitukseni: 30/30. Jee, pistäkääs siitä huonommaksi! Hah.

Olipa Tuulosen kauppakäytävällä vielä miniatyyriversio HopLopistakin (suunnilleen kebabbilaa vastapäätä). Johan tässä on leikkipaikkoja pysähdykselle! Ei ihan puolessa tunnissa selvitty täältä ulos.

Ulos emme enää jääneet leikkimään, niin pitkäksi taukomme venyi jo sisätiloissa, mutta sielläkin näytti leikkipaikka olevan.

Näkyy se leikkipaikka tuolla taka-alalla. Edessä Vapautemme hinta -muistomerkki.

Nih, ja sitten voi itseään mennä viihdyttämään LaatuOutletin vaate- tai kodintavaramyymälään. Kävin, näin, ostin, menen myös uudelleen.

Tarrapuuhaa

Yhtä ajomatkaa keventääkseni ostin lapsille tarrakirjat. Samantapaisia tarrakirjoja olen ostanut aikaisemminkin, kodinsisustus-, ritari-, merirosvo- ja matkustusaiheisina. Takapenkkipuuhana tarrakirja on varsin lyömätön: hiljaista puuhaa, mitättömän vähän mahdollisuuksia kinasteluun, ei juuri putoavia osia (paitsi itse kirja), ei painava eikä kallis ja hupia riittää pitkäksi aikaa, kunhan vain valitsee sellaisen, jossa tarroja on riittävästi. Tällä kertaa molemmat ipanat saivat samanlaiset, eläintarha-aiheiset tarrakirjansa.

Innoissaan muksut lähtivätkin askartelupuuhaan, molemmat omalla tyylillään.

Neiti näpertäjän tarkkaan harkittu kokonaisuus.

Veli veikeän kieli poskessa toteutettu fantasiamaailma.

Lopputulos hieno kummallakin.

Mökkihöperöt

Kuvissa kesä on aina aurinkoinen.

Veteen tuijottelua.

Tikanheittoa.

Maastoutuneita Gormiteja.

Lämpötilan tuijottelua.

Kukkien kauneutta.

Vesileikkejä.

Kuivuvia uikkareita.

Oman pellon perunoita.

Lentomurkkujen kuhinaa.

Poseeraavia perhosia.

Kiukaan pesästä pelastettu, syystäkin hiukan säikähtänyt lepakko.

Auringonlaskun ihastelua.

Dokumentoimatta jäivät: viikon vesisade, Poun hoitaminen, tuhat kierrosta Unoa, lasten riidat milloin mistäkin, tikku sormessa, kivikova patja, haljennut tikkataulu ja tämän äipän nettisurffailut.

Kettu ja kana

En koskaan opi muistamaan oikein tämä heinolalaisen ravintolan nimeä. Puhun aina "Kukko ja kettu ja kana" -ravintolasta, kun en millään saa taottua kaaliini, mitkä kaksi elukkaa siinä nimessä on. Ei kyllä pitäisi olla niin vaikeaa... Tänä kesänä kävimme taas parin vuoden tauon jälkeen tässä herkullisten, kuumien, valkosipulisten kana-annosten taivaassa.

Tabaka-kanaa

Joka tykkää valkosipulista, voi tässä raflassa hekumoida onnesta. Jos annoksessa luvataan valkosipulia, ei sitä todellakaan ole mainittu vain muodon vuoksi. Nam nam.

Lasten listalta löytyy perinteisiä herkkuja: nakkia, lehtipihvi, hampurilainen, lohta ja kaiken kanssa tietenkin ranksiksia, ranuja, tikkuperunoita... Myös lasten annos on iso ja ilmeisestikin maittava, kun piffi upposi viimeistä palasta myöten.

Tarjoilijalle saa tästä ruokailukerrasta antaa kehuja, niin oli pirteä, että. Osasi vielä käyttää salakieltä, kun kysyi meiltä vanhemmilta, haluavatko lapset "sitä punaista maustetta"*. Juu haluavat, ja saivat, ei ole meillä ongelma, mutta kun hommat pyörivät niin eri tavoin kaikissa perheissä, voi tällainen pieni ele pelastaa jollain toisella porukalla ruokailun yhdeltä kiukkupuuskalta. Samoin ilahduin siitä, että lapset saivat omenamehunsa matalassa lasissa ja pienen kannun viereen, jossa loput mehusta oli. Oi onnea! Se on suuri ilo monestakin syystä:

1) matalasta lasista on pienen ihmisen paljon helpompi juoda kuin korkeasta

2) kun pikkulasista kaatuu mehut syliin, on sitä määrällisesti paljon vähemmän, kuin jos kaatuisi koko puolen litran tuoppi kerralla

3) kun mehua on kannussa lisää, eivät kaikki mehut kaadu kerralla syliin

4) mehun kaataminen kannusta omaan lasiin on "liian hauskaa", kuten pikkuherramme asian ilmaisi.

Iso ilo pienestä mehukannusta.

Varoituksen sana kuitenkin: tässä raflassa voi käydä niin hyvä kuin huonokin tuuri palvelun tason kanssa. Kokemusta on kummastakin ääripäästä. Ruoka on silti aina ollut herkullista.

Syömisen jälkeen muksut pääsivät vielä hetkeksi toljottamaan taikalaatikkoa: ravintolassa on pieni lasten leikkipiste, jossa pyörivät piirretyt (Tom ja Jerry) ja joitain lelujakin näytti tuolla olevan. Leikkipisteen ainoa ongelma on, että se on aivan ruokapöydän kyljessä kiinni. Jos siis itse ei pääse juuri tuohon ruokapöytään, ja jos vielä lapset ovat sitä melko yleistä, liikkuvaa sorttia, ei lapsia tee mieli päästää leikkipisteeseen toisten ruokarauhaa rikkomaan. Vaan jos lapset osaavat istua kuin tatit ruudun edessä, ei niistä kai häiriötä ole vieressä istuville, vieraille ruokailijoillekaan.

Linkki ravintolan sivuille.

* Niin, punainen mauste on tietenkin ketsuppia. :)

Heinolan lintutarha

Jokavuotinen visiitti Heinolan lintutarhaan tuli taas tehtyä. Ilmaista hupia, ja linnuista riittää aina viihdykettä lapsille. Harmaapapukaija Paco pysytteli tänään sisätiloissa, harmi, mutta onneksi Kaija oli vauhdissa ja huvitti lapsia (ja aikuisia) touhuillaan.

Ei voi kyllä opasteita syyttää, jos täällä onnistuu eksymään. ;)

Kaija lähikuvassa. Kaija oli oikein tanssivaisella tuulella.

Pöllötarha.

Herra huuhkaja.

Lintutarhan kartta. Kioskin eteen saa yleensä auton helposti parkkiin.

Jos vaikka miettii Heinolaa pysähdyspaikkana matkan varrella, kannattaa lintutarhaan ehdottomasti poiketa. Kaunis kesäkaupunki Heinola muutenkin on, hyvin siellä aina saa ajan kulumaan. Kesäperinne se tämäkin! :)

Heinolassa leikkimässä

Ollaan reissussa missä tahansa, leikkipuisto on aina tervetullut tauko lapsille. Heinolan keskustassa on kiva leikkipuisto, jossa käymme joka kesä.

Puisto olikin viime kesän jälkeen uusittu kokonaan. Kyllä nyt kelpasi leikkiä! Kivat possutkin, röh.

Puisto on Kymenkartanonkadun ja Maaherrankadun välisellä puistoalueella, Kauppakadun puoleisessa päässä. (Kartta.)

Viking Grace

Odotukset olivat korkealla, kun lähdimme ensimmäistä kertaa Viking Linen uuden uutukaiselle laivalle.

Heippa Turku, hetkeksi.

 Vaan eivätpä ne mitään mullistavaa olleet keksineet aikaisempaan verrattuna. Leikkihuone oli pieni pettymys: Vanhassa laivassa pallomeri oli iso, ja siinä mahtui touhuamaan montakin lasta yhdellä kertaa. Vaikka olisi ollut pienen taaperon kanssa matkassa, löytyi pallomerestä pikkuisellekin sopiva kolo, jossa sai ihmetellä palloja tarvitsematta pelätä isojen lasten jalkoihin jäämistä. Nyt leikkihuoneita oli kaksi, kumpikaan ei niin koolla pilattuja. Pienten leikkihuone oli tarkoitettu 0-6-vuotiaille. Siellä oli pienehkö pallomeri, ToyGroupin kosketusnäyttöpeli, istuintyynyjä ja jotain leluja. Me olimme hiljaisena ajankohtana risteilemässä, joten nyt tilaa leikkimiseen oli kuitenkin riittävästi. Tila oli pitkulaisen mallinen ja kapeahko, joten viikonloppuristeilylle en tänne kyllä lähtisi, silloin olisi varmasti aika ahdistavan ahtaat tunnelmat. Mainittakoon vielä, että tyttömme oli tuolloin juuri täyttämässä seitsemän ja totesi surullisena, että "kolmen viikon kuluttua mä en enää saisi tulla tänne leikkimään". Niinpä, kovin alas on Viking Line asettanut leikkimisen ikärajan...

Kiipeilyköydet. Hyvä vai huono idea?

Nuo pallomeren vieressä olevat köydet olivat yksi todellinen riemu ja riesa. Lapset tietenkin halusivat lähteä sinne kiipeilemään. Nyt, kun leikkihuoneessa oli lapsia vain muutama, annoin luvan (ja vahdin vieressä). Mutta mahtaa vaaratilanteita tulla, jos lapsia pyörii huonessa kymmenenkin! Minä en siis niinkään innostunut köysistä, ei ehkä ihan turvallisin leikki, kun alapuolella saattaa kontata teletappeja.

Isojen leikkihuone, tuo 7-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnattu, oli tietenkin pelien valtakuntaa. En ole yhtään innostunut ajatuksesta lähteä risteilylle, jos ainoa yli 6-vuotiaille suunnattu aktiviteetti on videopelien pelaaminen. Saahan tuosta aiheesta taistella kotonakin riittävästi. No, täällä nyt kuitenkin oltiin ja toki lapset halusivat X-Boxia pelata. Konsolit riittivät meidän loppukevään arkiristeilyllämme hyvin, mutta toista on varmasti ruuhka-aikana. Isojen leikkihuoneessa on myös mahdollisuus piirtämiseen ja lisäksi muutamia aktiviteetteja, kuten pussihyppely ja kävelypurkit. Isojen leikkitila on suoraan pienten tilan yläpuolella.

Isojen lasten leikkihuone.

Vali vali, ruik ruik. Risteily oli kuitenkin mukava, vaikka leikkitiloihin petyimmekin. Hytissä oli hauska, pyöreä ikkuna, jonka reunalla lapset tykkäsivät köllötellä ja katsella maisemia.

Tukholma ja Gröna Lund. Voi kun pääsis sinne...

Söimme lounasaikaan seisovassa pöydässä, eikä siinä ollut moittimista. Varsinkin alku- ja jälkiruuat olivat meidän makuumme hyviä. Lapsille oli sitä mitä lapset toivovat: ranskiksia, lihapullia, nakkeja. Saimme mukavasti ruokapöydän ihan keulasta, jossa oli kiva katsella maisemia etenkin Maarianhaminaan saavuttaessa, kun laivoja tuli vastaan useita. Ikkunan eteen jäi myös pieni tila, jossa lapset saattoivat leikkiä ja väritellä värityskuviaan häiritsemättä muita sillä välin, kun me aikuiset vielä jatkoimme syömistä.

Maarianhaminan laivaliikennettä.

Ruokailun jälkeen menimme vielä lasten discoon, että muksut saisivat Ville Viikinki -drinkkinsä. Mukin saa tästä muistoksi mukaan. Ne kun eivät astianpesukonetta kestä, enkä minä jaksa niitä käsin tiskata, ovat meillä aiemmat mukit menneet jo rikki. Ja uudet piti tietenkin saada.

Mikäs siinä, kyllä lapset aina laivalla viihtyvät. Seuraavalla kerralla taidamme kuitenkin pitkän tauon jälkeen pistäytyä kilpailijalla.

Silakrysäys

Terveisiä Taivassalosta!

Aina välillä tulee poikettua pikkupaikkakuntien hurmaavan sympaattisiin kesätapahtumiin. Moneen kertaan olen itse lapsena käynyt Taivassalon silakkamarkkinoilla eli Silakrysäyksessä ja nyt sitten tänä vuonna oman perheen kanssa lapsuusmuistoja virkistämässä.

Perinteisiä markkinakojuja tämäkin tapahtuma pullollaan. Metrilakua tietenkin, käsitöitä, leivonnaisia ja sen sellaista. Hiukan harmittaa, etten mennyt kysymään pärekorin hintaa, pari sellaista on ollut jo pitkään tarkoitus ostaa sohvapöydän alle lelukoreiksi.

Lapsille oli kauko-ohjattavien veneiden kanssa hupia, 2 e kaksi kierrosta. Pikkuherra oli tästä kovin innoissaan.

Kauko-ohjattavien veneiden allas.

Viereisellä nurmikentällä oli myös sellaisia jättiläiskuplia, joiden sisälle mahtuu seisomaan ja sitten liikkumaan sen pallon kanssa. Miksi niitä sanotaan? En tiedä, eipä ole tullut kokeiltua. Ehkä joskus :)

Jos silakkamarkkinoilla on, pitää tietenkin syödä silakkaa, piti siitä tai ei. Me söimme silakkamme pöhkösten muodossa, se olikin herkkua. Pöhkönen on ilmeisesti taivassalolainen versio kalakukosta, siinä kala on leivottu jonkinlaisen munkkitaikinan sisälle. Kalavaihtoehdot olivat ahven, kuha ja silakka. Näitä kala-munkkikökköjä sitten dipattiin majoneesiin ja herkuteltiin sellaisenaan. Hyvää oli! Jälkiruuaksi kävimme ostamassa Marttojen teltasta vohvelit.

Lasten iloksi markkina-alueella oli myös pari possua ja vasikka. Näitäkin kävimme tuijottelemassa ja kotimatkalla saimme taas kerrattua sitä, mistä se hampurilainen oikein tuleekaan - söpön pikkupossun kankustahan se. Voi kyynel!

Röh röh.

Jotain pientä humppameininkiäkin lavalla oli, lauluesitysten jälkeen niin lapset kuin me aikuisetkin jäimme vielä hetkeksi kuuntelemaan Laivaston soittokunnan esitystä. Humppamppaa, humppamppaa.

 

PS. Täällä vielä Turun Sanomien juttu tapahtumasta. Osui silmiin, kun googlettelin pöhkösiä. Jutussa mainitaan myös, kuinka hylkeet huolestuttavat kalastajia. Pikkuhylje haluaa tähän kommentoida olevansa erittäin kiltti hylje, joka nyt vain pitää kovin paljon silakasta.

HyperDino

Visulahden rannekkeen hintaan kuuluu myös HyperDino-sisäleikkipuisto. Me emme ehtineet ensimmäisenä päivänä kuin Dinosauriaan, mutta ostimme toisen päivän rannekkeen ja jatkoimme leikkiä seuraavana päivänä. Toisen päivän rannekkeen ostamisessa täytyy antaa kiitosta siitä, että sen sai ostaa vasta seuraavana päivänä, eikä vanhan rannekkeen täytynyt olla enää edes ranteessa. Koko päivän uimisen jälkeen ranneke oli siinä kunnossa, että toisella lapsella irtosi ihan omia aikojaan iltapesun aikana, eikä sitä aina seuraavan päivän ilmastakaan tiedä niin varmuudella, että oli kiva kun pystyi jättämään päätöksen roikkumaan yön yli. Toisen päivän rannekkeen hinta oli 11 e. Pelkkä HyperDino olisi maksanut yli 3-vuotiailta lapsilta 10 e, aikuiset maksutta.

Sisäänkäynnin vanhat autot jaksoivat ihastuttaa isoa miestä, mutta mahtoivatkohan lapset niitä edes huomata.

HyperDinossa ei kyllä sitten ollut mitään ihmeellistä. Näin HopLoppeihin tottuneena HyperDino oli vain kutistettu versio niistä. Mutta lapset viihtyivät. Kun oli lämmintä ulkona, ei sisäleikkipaikassa todellakaan ollut ruuhkaa, jonkin aikaa lapset saivat leikkiä siellä jopa ihan keskenään.

Koko perheen Crocsiparkki.

 

 

 

 

Kovin on tutunnäköistä. Isot liukumäet ja oikeassa reunassa näkyy pienen sählykentän reuna.

En muuten antanut kameraa lapsille, vaan konttasin itse leikkipaikan ympäri kuvaamassa! :D Saa nauraa.

Kesäloman tahti

...ota suunnaksi Visulahti. Miksi joka paikalla on oma, rasittava rallatuksensa?

Visulahteen starttasimme niin, että maanantaina lähdimme varaamaan yöpaikkaa keskiviikoksi. Kaikki lomakotitalot oli tässä vaiheessa varattu, joten niitä emme päässeet testaamaan, vaan majoituimme leirintämökkiin. Lomakotitalossa olisi ollut vessa ja suihku, joissain huoneistoissa jopa sauna. Mökki oli pelkkä mökki, vessa ja suihku erillisessä rakennuksessa, mutta mikäs siinä. Arvoimme tämän ja Mikkelin hotellin välillä, mutta päädyimme kuitenkin mökkimajoitukseen, jonka arvelimme lapsille mukavammaksi vaihtoehdoksi.

Mökkialuetta

Kukkuluuruu. Näkymä mökin ikkunasta grillikatoksen ja rannan suuntaan.

Mökin hinta oli muistaakseni 65 e/vrk, me viihdyimme kolme yötä. Mökissä oli kaksi kerrossänkyä, täkit, tyynyt, pöytä, tuolit ja jäkaappi. Minimisisustus siis, mutta varsin toimiva systeemi kuitenkin. Omat lakanat piti olla mukana. Tosin meidän tuli kokeiltua suunnitelma b:tä: Tarkista vastaanotosta etukäteen, kuuluvatko lakanat mökkiin. Eivät kuulu. Ajattele pakata lakanat. Unohda pakata lakanat. Huomaa Visulahdessa, että lakanat puuttuvat. Aja Mikkeliin ostamaan lakanat neljälle hengelle.

Aamupalaahan ei mökkihintaan kuulunut, mutta täytimme jääkaappiin sopivaa apetta. Aamulla oli yhteissaunat lämmitetty olisiko ollut 8.30 - 9.30, joten lapset juoksivat heti herättyään järveen uimaan ja saunaan lämmittelemään. Ei siinä paljon aamupaloja kaivattu. Uimisen jälkeen sitten leipä ja jugurttikin maistuivat. Koirillekin olisi ollut oma uimarantansa ihan vieressä. Kovin ipanat meillekin koiraa vonkaavat, mutta eivätpä ole vielä ainakaan saaneet meitä rahoittajia suostuteltua...

Naisten puolen saunassa oli meillä ainakin  ruhkaa: ylälauteelle ei kunnolla mahtunut ja suihkuunkin sai jonottaa. Miesten puolella oli paremmin tilaa, joten isä sai saunoa lasten kanssa ja tämä äippä yksinään naisten puolella. Ei huono idea. ;) Uimaranta oli sopiva pikkulapsille. Hiekkaranta, eikä äkkisyvää, vaan syveni rauhalliseen tahtiin. Hyvin uskalsi antaa lasten uida siinä keskenään, uimataitoisia kun ovat. Vahtimassa toki olimme, vaikka itse pysyttelinkin yhtä pulahdusta lukuun ottamatta kuivalla maalla.

Mökkiasukkaiden käytössä oleva hiekkaranta

Mökkialueella oli mukavan rauhallista, lapsiperheitähän siellä varmaankin kaikki olivat. Yhtä iltaa lukuun ottamatta kaikki ymmärsivät hiljentyä kymmeneen mennessä. Se riitti meidän porukalle, nukkumaanmenoaika kun ei meillä lomalla ole niin muutamasta minuutista kiinni.

Grillikatoskin oli rannan tuntumassa, siinä oli mukava grillailla makkaraa tai ihan vaan istua illalla lämpimässä ja katsella rannalla kirmaavia lapsia. Tenniskenttää lapset testasivat, vastaanotosta sai mailoja ja palloja lainaan tunniksi. Periaatteessa henkilötodistusta vastaan, mutta ipanat kävivät hakemassa ilman meitä aikuisia mailat lainaan ja saivat kyllä, joten hienosti joustivat tästä periaatteesta, siitä kiitos. Tenniskentän vieressä oli myös pieni leikkipaikka, jossa vaahtosammuttimen kokoluokkaa olevat lapset mönkivät.

Grillikatos

Leikkipaikka

Mökin hintaan kuului hupaisasti sanomalehti. Ensimmäisenä aamuna ihmettelimme, heittikö joku mökkinaapuri ovemme eteen päivän lehden, mutta toisena aamuna näimme, että näitä jaettiin ihan tarkoituksella joka tupaan. Ei muuta kuin Länsi-Savon uutisia selaamaan!

Pikkuhylje perehtyy paikallisuutisiin.