Yhtä ajomatkaa keventääkseni ostin lapsille tarrakirjat. Samantapaisia tarrakirjoja olen ostanut aikaisemminkin, kodinsisustus-, ritari-, merirosvo- ja matkustusaiheisina. Takapenkkipuuhana tarrakirja on varsin lyömätön: hiljaista puuhaa, mitättömän vähän mahdollisuuksia kinasteluun, ei juuri putoavia osia (paitsi itse kirja), ei painava eikä kallis ja hupia riittää pitkäksi aikaa, kunhan vain valitsee sellaisen, jossa tarroja on riittävästi. Tällä kertaa molemmat ipanat saivat samanlaiset, eläintarha-aiheiset tarrakirjansa.
Innoissaan muksut lähtivätkin askartelupuuhaan, molemmat omalla tyylillään.
 |
| Neiti näpertäjän tarkkaan harkittu kokonaisuus. |
 |
| Veli veikeän kieli poskessa toteutettu fantasiamaailma. |
Lopputulos hieno kummallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti