Kettu ja kana

En koskaan opi muistamaan oikein tämä heinolalaisen ravintolan nimeä. Puhun aina "Kukko ja kettu ja kana" -ravintolasta, kun en millään saa taottua kaaliini, mitkä kaksi elukkaa siinä nimessä on. Ei kyllä pitäisi olla niin vaikeaa... Tänä kesänä kävimme taas parin vuoden tauon jälkeen tässä herkullisten, kuumien, valkosipulisten kana-annosten taivaassa.

Tabaka-kanaa

Joka tykkää valkosipulista, voi tässä raflassa hekumoida onnesta. Jos annoksessa luvataan valkosipulia, ei sitä todellakaan ole mainittu vain muodon vuoksi. Nam nam.

Lasten listalta löytyy perinteisiä herkkuja: nakkia, lehtipihvi, hampurilainen, lohta ja kaiken kanssa tietenkin ranksiksia, ranuja, tikkuperunoita... Myös lasten annos on iso ja ilmeisestikin maittava, kun piffi upposi viimeistä palasta myöten.

Tarjoilijalle saa tästä ruokailukerrasta antaa kehuja, niin oli pirteä, että. Osasi vielä käyttää salakieltä, kun kysyi meiltä vanhemmilta, haluavatko lapset "sitä punaista maustetta"*. Juu haluavat, ja saivat, ei ole meillä ongelma, mutta kun hommat pyörivät niin eri tavoin kaikissa perheissä, voi tällainen pieni ele pelastaa jollain toisella porukalla ruokailun yhdeltä kiukkupuuskalta. Samoin ilahduin siitä, että lapset saivat omenamehunsa matalassa lasissa ja pienen kannun viereen, jossa loput mehusta oli. Oi onnea! Se on suuri ilo monestakin syystä:

1) matalasta lasista on pienen ihmisen paljon helpompi juoda kuin korkeasta

2) kun pikkulasista kaatuu mehut syliin, on sitä määrällisesti paljon vähemmän, kuin jos kaatuisi koko puolen litran tuoppi kerralla

3) kun mehua on kannussa lisää, eivät kaikki mehut kaadu kerralla syliin

4) mehun kaataminen kannusta omaan lasiin on "liian hauskaa", kuten pikkuherramme asian ilmaisi.

Iso ilo pienestä mehukannusta.

Varoituksen sana kuitenkin: tässä raflassa voi käydä niin hyvä kuin huonokin tuuri palvelun tason kanssa. Kokemusta on kummastakin ääripäästä. Ruoka on silti aina ollut herkullista.

Syömisen jälkeen muksut pääsivät vielä hetkeksi toljottamaan taikalaatikkoa: ravintolassa on pieni lasten leikkipiste, jossa pyörivät piirretyt (Tom ja Jerry) ja joitain lelujakin näytti tuolla olevan. Leikkipisteen ainoa ongelma on, että se on aivan ruokapöydän kyljessä kiinni. Jos siis itse ei pääse juuri tuohon ruokapöytään, ja jos vielä lapset ovat sitä melko yleistä, liikkuvaa sorttia, ei lapsia tee mieli päästää leikkipisteeseen toisten ruokarauhaa rikkomaan. Vaan jos lapset osaavat istua kuin tatit ruudun edessä, ei niistä kai häiriötä ole vieressä istuville, vieraille ruokailijoillekaan.

Linkki ravintolan sivuille.

* Niin, punainen mauste on tietenkin ketsuppia. :)